Punajuuri

Punajuuri (Beta vulgaris var. vulgaris) on sokerijuurikkaan serkku.

Alkuperä

Punajuurikas on Välimeren maiden vanha viljelykasvi, joka tuli Pohjoismaihin ja Suomeen melko myöhään. Ensimmäiset maininnat paksujuurisesta juurikkaasta ovat 1500-luvulta. Ne olivat aluksi väriltään vaaleita tai keltaisia. Punajuurinen muoto jalostettiin 1600-luvulla.

Ominaispiirteet

Punajuuri muodostaa mehevän mukulan, joka voi olla pyöreä, litteänpyöreä, munanmuotoinen tai pitkänomainen lajikkeen mukaan. Hyvä punajuuri on tasainen, voimakkaan tummanpunainen ja pinnaltaan sileä. Punajuuren punaisen värin aiheuttavat betalaiinit betaniini, betanidiini ja isobetaniini, mutta mukana on myös keltajuurikkaan värin aiheuttavia betaksantiineja

Käyttö ja säilytys

Punajuuri sisältää nitraatteja, jonka takia se ei sovellu aivan pienten lasten ravinnoksi. Punajuuren kuorta, kantaa ja juuren päätä ei tule poistaa ennen keittämistä, ettei punainen väriaine valu keitinveteen. Suomessa viljellään myös valko-, kelta- ja raitajuurikkaita. Nykyisin suositellaan käyttämään punajuurta vain kunnolla kypsennettynä.

Punajuuri on erityisesti joulunajan juures. Kotioloissa se tunnetaan perinteisesti etikkasäilykkeenä. Tuoretta punajuurta on totuttu kypsentämään myös erilaisiin ruokiin. Monen mielestä punajuuri maistuu parhaalta uunissa paahdettuna. Hyvää se on myös pihveissä, padoissa, muhennoksissa, laatikoissa ja keitoissa. Klassisiin punajuuriruokiin voi lukea rosollin, borssikeiton ja Lindströmin pihvit.

Tuoretta punajuurta säilytetään kylmässä, +2 - +5 asteen lämpötilassa.

Ravintoarvot / 100 g

Lähteet:
Kotimaiset Kasvikset, Fineli.fi, Wikipedia