Herne

Herne (Pisum sativum) on herne­kasvien heimoon kuuluva iki­vanha viljelyskasvi. Sitä viljellään sekä ihmis­ravinnoksi että rehuksi. Siitä käytetään ravinnoksi yleensä siemenet, mutta joidenkin lajikkeiden palotkin ovat syötäviä.

Alkuperä

Herne kuuluu palkoviljoihin papujen ohella. Kasvi on peräisin Lähi-idästä, jossa hernettä on syöty tiettävästi 7500 eaa. Vanhimmista löydöistä on kuitenkin vaikeaa päätellä, onko kyseessä viljelty vai villi herne. Arkeologit ovat kaivauksissa löytäneet merkkejä siitä, että hernettä olisi kasvatettu jo esihistoriallisena aikana Suomessa. Suomessa viljeltiin ja syötiin aikaisemmin ruskeankirjavaa hernettä, jota sittemmin on nimitetty rehuherneeksi (Pisum sativum var. arvense). Sen maku on nykyisiin ruokaherneisiin verrattuna varsin kitkerä.

Hernetyypit

Herneestä on olemassa monia muunnoksia, jotka vakiintuneesti jaetaan kahteen pää­ryhmään, tarha­herneisiin (P. sativum var.sativum) ja pelto­­herneisiin (P. sativum var. arvense). Pelto­herneen kukat ovat punaisenkirjavat ja pienehköt, siemenet tuleentuneina ruskehtavat tai harmaat. Tarha­herneen kukat ovat valkoiset, siemenet vihreät tai keltaiset. Nykyään nämä vanhat nimitykset eivät kuitenkaan enää täysin vastaa käyttö­muotoa, sillä esi­merkiksi Suomessa viljellään lähes yksin­omaan tarha­­hernettä sekä puutarha- että pelto­kasvina.

Käyttö ja säilytys

Tarhaherneitä on edelleen monia tyyppejä kuten silpo­herne, silpo­ydinherne, taitto­herne ja sokeri­herne. Silpo­herneestä valmistetaan muun muassa hernekeittoa, kun taas silpo­ydin­herneitä käytetään enimmäkseen tuleentumattomina, vielä kirkkaanvihreinä ja makeina, ja niitä viljellään runsaasti pakaste­herneiksi. Taittoherne ja sokeriherne eroavat muista herneistä siinä, että niiden palon sisäpinnalla ei ole sitkeää kalvoa, minkä vuoksi niiden palotkin ovat syötäviä.

Satakunnassa pääosa hernesadosta pakastetaan kahden tunnin sisällä puinnista ja niitä on tarjolla kauppojen pakastealtaissa ympärivuoden. Tuoreherneitä säilytetään kotitaloudessa muovipussissa +2 - +5 asteen lämpötilassa niin lyhyt aika kuin mahdollista. Palkokasvit ovat herkkiä etyleenille, joten niitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä.

Ravintoarvot / 100 g

Lähteet:
Kotimaiset Kasvikset, Fineli.fi, Wikipedia