Satakunnassa varjellen viljelty

Lisäaineeton prosessi – totta vai tarua?

Elintarvikealalla on nyt parina viime vuotena noussut markkinoinnin keskeisiksi teemoiksi lisäaineettomuus ja vähähiilihydraattisuus. Grillimakkaroista on vuorotellen poistettu natriumglutaamaatti, kamara ja ilmeisesti nyt viimeksi joku fosfaatti. Miten grillaava ihmiskunta on selvinnyt tähän asti?

Karppauksen myötä läskistäkin on tullut terveellistä. Mihin on kadonnut ajatus terveellisistä, vähän prosessoiduista elintarvikkeista? Miksi grillimakkarassa on alun perinkään ollut kymmeniä erilaisia ainesosia? Entäs jos vaan syötettäisiin eläimille C-vitamiinia ja penissilliiniä, grillimakkarastahan tulisi silloin superterveellistä ja silloinhan voitaisiin jo kirjoittaa raamatusta lähtien muutama pyhä kirjakin uuteen uskoon! Miksi me kuluttajat emme vaadi lisää suomalaisia vähän käsiteltyjä, terveellisiä elintarvikkeita kaupan hyllyille? Osaammeko edes vaatia ja onko se edes mahdollista? Haluammeko aina valita vain terveellisiä elintarvikkeita vai saako edes lauantaina heittää kiukaalle muutaman rasvaisen grilliplöjön? Ja mikä on ylipäätään terveellinen elintarvike?

Minulle henkilökohtaisesti kaikkein terveellisimmät elintarvikkeet ovat vihannekset eri muodoissa. Niinhän meille jo ala-asteella opetettiin. Ja onko tässä maailmassa mitään sen herkullisempaa, kuin vastakuokattu uusi peruna? Savustetun Pyhäjärven muikun kanssa suorastaan terveyspommi… Mmmm… Suomen pohjoinen sijainti ja lyhyt satokausi ennen pitkää talvea asettaa tietysti haasteita joidenkin vihannesten osalta. Mutta onneksi meillä on Satakunta, jossa kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien. Sieltähän niitä vihanneksia saa läpi vuoden. Ja vielä helposti kaupan pakastealtaasta joko sellaisenaan tai sekoituksina. Tarvitsevatko ne säilyäkseen jotain poppaskonsteja tai lisäaineita?

Ovatko pakastevihannekset siis lisäaineettomia? Miksi porkkana on edelleen niin oranssi vuoden jälkeen? Pitääkö pakasteherneisiin lisätä valmistusvaiheessa sokeria, kun ne maistuvat sulatettunakin niin makeilta? Eihän perunasuikale ihan aikuisten oikeesti voi olla noin vaalea vuosi pakastuksen jälkeen ilman kunnon kloorikylpyä? Onko olemassa lisäaineettomia prosesseja ja vielä teollisessa mittakaavassa?

Kyllä. Satakunnassa on.

Satakunnassa kaikki alkaa viljelystä. Varjellen viljellystä, korkealuokkaisesta raaka-aineesta. Hellävaraiset käsittelyt ja oikeat menetelmät aina kylvöstä nostoon luovat pohjan lisäaineettomalle prosessille. Miksi porkkanakuutio siis on edelleen niin oranssi pakastepussissa, sehän on kuin kotona pakastettua. Siinä on se koko salaisuus yksinkertaisuudessaan! Multaiset porkkanat pestään ensin huolella puhtaiksi ja poistetaan naatit. Porkkanat kuoritaan kokonaisina, jolloin tuhlataan raaka-ainetta mahdollisimman vähän. Pintaan jääneet kuorenpalat huuhdellaan puhtaalla pohjavedellä, jonka jälkeen porkkana pilkotaan haluttuun muotoon. Tuoreus ja pitkä säilyvyys saavutetaan hallitulla ryöppäyksellä, nopealla jäähdytyksellä ja tehokkaalla pakastuksella. Juuri kuten isoäiti meitä lapsena kotona opetti. Teollisuudessa mittakaava on tietysti isompi, mutta periaate on aivan sama. Eikä siihen ole tarvittu viimeisen 50 vuoden aikana yhtään natriumglutamaattia tai muita E –koodeja. Tuoreuteen ja terveellisyyteen tarvitaan vain sitoutunut ketju ammattilaisia, viljelystä valmistukseen.

Marko Jori